Hakukoneoptimointi. Laadukas Sivusto ja Verkkokauppa.

Domain parkkisivu Netellossa

Luottoluokitus AAA

turunsamppalinna.fi

Tämä osoite on jo varattu asiakkaallemme.

Varaa uusi osoite

http://www..

Kuormarenki

(J. L. Runeberg)

Vanha Speltkö unhottuis? Ei kumminkaan.
Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan;
vertaistensa lailla unhottua saiskin,
ellei heistä kaikist' oisi ollut laiskin.

Sieti heitä kahta nähdä tosiaan,
itse ukkoa ja hänen hevostaan:
jos jo kaksijalan askel paljon maksaa,
nelijalalle ei enää riitä taksaa.

Asu, ruokko aivan vauhdin veroinen:
pörröss' ukon pää kuin häntä hevosen;
kotitallista toi tomut Harmon nahka,
kotipankon noet äijän nenäpahka.

Viimeisnä kun noin he tulla huupperoi,
siinä kyllä myös, sen arvaat, nauru soi;
hepo torkkuin astui, unta veti miesi,
kuinka kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi.

Eestyi kulku sentään hiljaa hiihättäin,
ylemmäksi yhä, yhä pohjaan päin;
puoleen Pohjanmaa jo tultiin vähin erin,
Spelt on sama Spelt kuin Uusimaalta perin.

Samoin myös käy matkanteko, totta kai,
pysähti tai kulki, saman naurun sai;
nauraissa, se tietty, ruoskat roiki lomaan,
konsa konin vuotaan, konsa ukon omaan.

Vanha asu, vanha vauhti pysyi vaan,
Spelt on auttamaton, yhä ennallaan;
ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään,
nahka paksu Harmon virassaan niin ikään.

Siikajoelle näin viimein joudutaan,
jäljell' isänmaast' on jäinen kolkka vaan,
jää jo saaliiks sekin, turha estää koittaa;
vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa.

Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin,
paon päivä voiton päiväks saatettiin;
aalto ajettu taas taapäin kuohahtaapi,
virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi.

Käy mies mieheltä jo sana riemuinen:
»Valmiit olkaa valjetessa huomisen!
Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä,
etelään tie reipas ensi koiton myötä!»

Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan,
nuori Blume vänrikki ei maannut vaan.
Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa,
rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa.

Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää,
tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää;
koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti,
metsän latvoilla jo vaaleana hohti.

Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan
hevositta, pohjaa kohden, paikallaan:
kaikki muuttumatta, vanhallaan, kuin jatkaa
mieli edelleenkin entist' oisi matkaa.

Entistä?--Ei sentään, ero pieni on,
vaikk' ei heti näy se puhki pimennon:
käännettyinä, hepo valjahissa, siellä
rattaat perimmäiset seisovat jo tiellä.

Mies on ohjaksiin jo käynyt kärryin luo.
Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo?--
Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti!
Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti.

Suora on kuin nuori vanhus varreltaan,
hopeoina valkohapset harteillaan,
nenä pesty, leuka sileäks on tullut,
kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut.

Nuori Blume järin ymmälle jo jää:
»Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää?
Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen,
sinä siisti, valmis muista eelle mennen!

Noen, pölyn ken sun kaapi kasvoiltas,
kamman hallavaan ken tunki tukkahas?
Ken--se kumminta--sun valveille on saanut,
jok' et päivisinkään torkkumasta laannut?»

»Nuori herra», vastas ukko juoheaan,
»verkkaan matkaa mies, kun jättää oman maan.
Oma kansa pakoon kurjasti kun kulkee,
parempi, kun valvo ei, vaan silmät sulkee.

Vanhan naamani miks oisin pessytkään?
Häpeä vain siin' ois nähty selvempään.
Kärsin pilkan, kärsin tiuskeen ilman tenää;
kannoin murhetta ja kannoin mustaa nenää.

Nyt -on toista, joukkomme on taistellut,
Suomi avaraks on meille auennut,
nyt on tahra poissa kunnialta maamme,
puhtaan, kirkkaan otsan jälleen näyttää saamme.

Rumpu kohta käymään, miehet kokohon!
Yö on mennyt ohi, kirkas päivä on!
Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta;
jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.»

(Netello hakukoneoptimointi: Runo on domainparkkisivun täytetekstinä, eikä liity millään tavoin itse domainiin tai sen omistajaan.)